Mikäli yritys haluaa tuottaa tarvitsemansa lämmön itse, sen tulee huolellisesti puntaroida eri investointivaihtoehtoja. Huipputehon ja vuosittaisen energian (huipunkäyttöaika) tarpeet tulee selvittää ensimmäiseksi. Ne vaikuttavat merkittävästi kattilatyypin valintaan. Alla olevissa VTT:n laskelmiin perustuvissa esimerkeissä on vertailtu eri polttoaineilla tuotetun lämmön kustannuksia kolmella eri kattilakoolla ja huipunkäyttöajalla. Lämmön tuotannon kustannusrakenteet poikkeavat toisistaan sen mukaan käytetäänkö kiinteää polttoainetta vai polttoöljyä tai maakaasua. Tämä johtuu merkittävistä eroista polttoaine- ja investointikustannuksissa.
Esimerkkien kohdalla on hyvä huomioida, että laskelmat perustuvat syksyn 2008 hintatasoon. Hintojen vaihtelut vaikuttavat lämmöntuotannon kustannusrakenteeseen ja tuotantomuotojen väliseen vertailuun. Etenkin fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat vaihdelleet paljon viime vuosina, mikä vaikuttaa selvästi niiden kannattavuuteen lämmöntuotannossa. Samalla tulee huomioida, että polttoaineiden hinnat ja saatavuus vaihtelevat Suomen sisällä. Kaikkien kolmen esimerkin kohdalla investointikustannus on jaettu 15 vuodelle ja korkokantana on käytetty kuutta prosenttia. Kuvissa 1–3 on kustannukset skaalattu 100 %:iin, jolloin kustannusrakenteiden vertailu helpottuu.
Esimerkki A)
Lähtöoletukset:
Syksyn 2008 hinnoilla palaturpeella, metsähakkeella ja maakaasulla tuotettu lämpö on halvinta. Polttoöljyillä tuotettu lämpö on selvästi kalliimpaa. Kevyellä polttoöljyllä (POK) tuotettu lämpö on kaksi kertaa kalliimpaa kuin turpeella tuotettu lämpö.
Lämmöntuotannon yksikkökustannukset 6MW, 6000h), lähde: VTT
|
Metsähake |
Palaturve |
POR |
POK |
Maakaasu | |
|
€/MWh |
49 |
44 |
61 |
90 |
47 |
Esimerkki B)
Lähtöoletukset:
Maakaasulla tuotettu lämpö on tässä tapauksessa halvinta ennen raskasta polttoöljyä (POR). Kiinteillä polttoaineilla tuotettu lämpö on 10–15 % kalliimpaa. Tämä johtuu pitkälti korkeammista investointikustannuksista ja alhaisesta huipunkäyttöajasta. Kevyen polttoöljyn käyttö on selvästi kallein vaihtoehto. Yksikkökustannukset ovat korkeimmat tässä esimerkissä, mikä johtuu alhaisesta käyttöasteesta.
Lämmöntuotannon yksikkökustannukset (1,5MW, 2200h), lähde: VTT
|
Metsähake |
Palaturve |
POR |
POK |
Maakaasu | |
|
€/MWh |
88 |
82 |
78 |
106 |
73 |
Esimerkki C)
Lähtöoletukset:
Tässä esimerkkitapauksessa kustannuserot ovat pienimmät. Turve on halvin vaihtoehto, mutta metsähakkeella ja maakaasulla tuotetun lämmön yksikkökustannukset ovat vain muutamia euroja suuremmat. Polttoöljyt, etenkin POK, ovat kalleimpia vaihtoehtoja.
Lämmöntuotannon yksikkökustannukset (0,5MW, 3500h), lähde: VTT
|
Metsähake |
Palaturve |
POR |
POK |
Maakaasu | |
|
€/MWh |
67 |
61 |
69 |
98 |
65 |
Kolmen esimerkin perusteella voidaan todeta, että lämmöntuotannon yksikkökustannuksiin vaikuttaa kattilakokoa enemmän huipunkäyttöaika ja käytetty polttoaine.
Viimeksi päivitetty: 15.01.2009
Kuva suurempana (pdf)
Kuvassa näkyy eri tuotantomuotojen välisten kustannusrakenteiden erot. Kiinteiden polttoaineiden kohdalla investointi- ja henkilöstökustannukset ovat paljon suuremmat kuin muilla polttoaineilla. Maakaasun ja polttoöljyn käyttäjien kuluista valtaosa muodostuu polttoaine- ja verokustannuksista.
Kuva suurempana (pdf)
Kuvasta näkyy hyvin alhaisen huipunkäyttöajan vaikutus lämmöntuotannon kustannusrakenteeseen. Kiinteillä polttoaineilla investointikustannukset nousevat noin 50 %:iin kokonaiskustannuksista.
Kuva suurempana (pdf)
Myös pienimmän esimerkkikattilan kohdalla kustannusrakenne on hyvin samanlainen kuin suurempien kohdalla kuten kuva osoittaa.